Category: Espoo

Varavaltuutettua aina tarvitaan. Istun tänään Kokoomus-ryhmän täysivaltaisena jäsenenä Valtuustotalossa, ollaan tärkeän asian äärellä: Espoon kaupungin talousarvio vuodelle 2018.

Lyhyesti:

KIITÄN

• menokuri, veroprosentti pidettiin ennallaan
• koulutus, sivistys, nuoret keskiössä
• kouluverkkoselvitys tulossa, oli oikea päätös, että kouluverkkoon liittyviä ratkaisuja ei lähdetty tekemään ennen kuin selvitys on valmis. Odotankin innolla tammikuun Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan kokousta, jossa pääsemme asiaa käsittelemään.

KEHITTÄISIN

• koulujen tilanne, myös joidenkin päiväkotien, on huono. Sisiäilmaongelmat aiheuttavat sairastumisia ja sairastumisten kautta kärsimystä ja ihan euroissa mitattavaa haittaa. Ei meillä sellaiseen ole varaa.
• kokonaisuuden hallintaa, tehokkuutta voidaan lisätä, eikä se tarkoita palvelujen huononemista. Nyt tällä talousarvioprosessilla kokonaisuus jää hämäräksi.
• Espoon kaupungille voisi määrittää ydintoiminnot, joiden hoitamisesta se itse vastaa osaksi tai kokonaan ja sitten voisi olla ulkoistettuna osaksi tai kokonaan sellaiset ei-niin-keskeiset palvelut. Sotea odotellessa..

Kaupunkimainen rakenne on kasvavassa Espoossa kaikin puolin tavoiteltava juttu kaupunkikeskuksien osalta mutta en enää malta hiljaa seurata vierestä kun Leppävaarasta katoaa viimeisetkin viheralueet ja puistoalueen raja vetäytyy aina kauemmaksi asukkaiden tavoittamattomiin.

Ne jotka eivät ole edes vaivautuneet tutustumaan Hatsinanpuistoon, kutsuvat sitä mieluusti risukoksi, puskaksi, isojen väylien puristuksissa olevaksi kaistaleeksi, jolla ei voisi olla mitään arvoa viheralueena.

Hatsinanpuisto, jota ulkopuoliset, ne jotka eivät ole edes vaivautuneet tutustumaan alueeseen, kutsuvat sitä mieluusti risukoksi, puskaksi, isojen väylien puristuksissa olevaksi kaistaleeksi jolla ei muka voisi olla mitään arvoa viheralueena. Mutta kun on. Kesäaikaan siellä liikutaan kävellen pyörällä, lasten ja koirien kanssa. Hatsinanpuiston koirapuisto on erinomainen kooltaan ja maa-ainekseltaan. Löytyy hiekkaa ja nurmea, isoja puita varjostamaan. Ja se on lähellä asukkaita, helposti saavutettavissa. Meidän perheelle tämä risukkoinen puska, kaistale isojen väylien välissä on ollut tärkeä: siellä ulkoilutetaan koiraa, on kerätty useampana vuonna lapsen kasvistoa kouluun, on seikkailtu ja tutkittu luonnon ihmeitä, ihailtu Monikonpuron uomaa ja mietitty onkohan siellä kaloja.

Hatsinanpuistoon on tehty useita kaavaehdotuksia mutta ne eivät ole johtaneet toteutumiseen. Puiston rakentamisen suunnittelun haaste on sitä halkova Monikonpuro, joka on suojelukohde ja josta on kirjoitettu 10 hyvää ja 11 kaunista, mutta käytännössä puro olisi ohjattu uuteen rakennettuun, kapeaan uomaan ja viheralueiden määrä minimiin. Toinen haaste on Sellon läheisyys ja keskeisyys, hyvät liikenneyhteydet, arvokas maa-alue. Mutta täytyy ottaa taloudellisten asioiden lisäksi huomioon myös kestävyyden muut kriteerit eli ympäristö- ja sosiaaliset näkökulmat. Espoo – kestävä ja turvallinen – myös tulevaisuudessa. Sen arvokkaan tavoitteen toivon olevan Espoon kehityksessä aina mielessä!

Tällä hetkellä kun Vermonniityn aluetta rakennetaan niin kulkuyhteydet Taliin on huonontuneet ja kulkeminen työmaiden ohi ja väliaikaisten liikennejärjestelyjen alueella ei ole mitään nautintoa. Viheralueille on matkaa!
Perkkaantien remontti/levennys saatiin juuri kuntoon ja Hatsinanpuiston rakentaminen todella tiiviisti ja ahtaasti tulee hankaloittamaan liikkumista jälleen pitkäksi aikaa. Leppävaaran tiivistämissuunnitelmissa ei paljoa vihreää näy, siksi toivoisi tämän kaistaleen kohdalla että vihreääkin jäisi: rakentaa siis saa mutta kohtuudella. Tiiviin kaupunkimaisen rakentamisen ei tarvitse tarkoittaa asfalttiviidakkoa.

Kartta käteen, hyvät kengät jalkaan ja tutustumaan Leppävaaran alueen viheralueisiin, erityisesti uusien suunnitelmien osalta: viheralueet karkaavat vähitellen kauas, se ei lisää asukkaiden hyvinvointia.