Puhtaus on puoli ruokaa – ajatuksia suomalaisesta ruuasta
Millaista ruokaa sinä haluaisit syödä tulevaisuudessa?
Puhdasta? Luotettavaa? Hyvää? Monipuolista? Eksoottista?
Jo aiemmin olen lukenut suomalaisen maatalouden ahdingosta, traktorimarssin ansiosta aloin tehdä suunnitelmaa, millainen kuluttaja minä haluan olla. Minä haluan, että Suomessa viljellään maata ja kasvatetaan karjaakin. Näillä on ihan luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen vuoksi tärkeä rooli. Toisekseen, Suomessa kuitenkin tiedetään aika tarkkaan mitä sinne pellolle on viety, minä ainakin luotan siihen. Puhtaus on yksi Suomen luonnon ylpeyden aiheista, miksei sitä voisi laajentaa koskemaan myös ruokaa mitä tässä puhtaassa maassa tuotetaan.
Pohjois-Amerikassa asuessa ostin kaikki lihatuotteet luomulihakaupasta, koska pelkäsin heidän norminsa perustuotantoeläimen kohdalla olevan liikaa lääkitty, liikaa ravittu, liikaa kaikkea. Vaikka pelon vastakohta on uteliaisuus niin ravintoasioissa en lähtisi ihan kauhean rohkean utealiaasti kokeilemaan. Koto-Suomessa ostan punaista lihaa kaupasta harvemmin, meillä liha tulee metsästä vapaana juosseista eläimistä. Ja meillä myös lapset tietää mistä se liha tulee.
Tässä vaiheessa vuotta unelma omasta kasvimaasta nostaa päätään, olisihan se hienoa olla oman elämänsä “herra” jos ravinnosta esimerkiksi puolet tulisi jotenkin oman tekemisen kautta: kasvimaalla kasvattamalla, metsästä metsästämällä, sienestämällä ja marjastamalla. Vai onkohan tämä omavaraisuudesta haaveilu merkki siitä, että olen tulossa vanhaksi.
Siis iso “ei” kituuttamiselle, halventamiselle ja dissaamiselle.
Suurensuuri “kyllä” kotimaiselle, laadukkaalle, puhtaalle ruualle – suomalaiselle osaamiselle sekä ruoka-alan innovaatioille – ja suomalaisille ihmisille, jotka tekevät suomalaisen ruoan kanssa töitä ylpeänä ja innostuneena.