Varavaltuutetun mietteitä talousarviovaltuustossa 7.12.2017

Varavaltuutettua aina tarvitaan. Istun tänään Kokoomus-ryhmän täysivaltaisena jäsenenä Valtuustotalossa, ollaan tärkeän asian äärellä: Espoon kaupungin talousarvio vuodelle 2018.

Lyhyesti:

KIITÄN

  • menokuri, veroprosentti pidettiin ennallaan
  • koulutus, sivistys, nuoret keskiössä
  • kouluverkkoselvitys tulossa, oli oikea päätös, että kouluverkkoon liittyviä ratkaisuja ei lähdetty tekemään ennen kuin selvitys on valmis. Odotankin innolla tammikuun Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan kokousta, jossa pääsemme asiaa käsittelemään.

 

KEHITTÄISIN

  • koulujen tilanne, myös joidenkin päiväkotien, on huono. Sisiäilmaongelmat aiheuttavat sairastumisia ja sairastumisten kautta kärsimystä ja ihan euroissa mitattavaa haittaa. Ei meillä sellaiseen ole varaa.
  • kokonaisuuden hallintaa, tehokkuutta voidaan lisätä, eikä se tarkoita palvelujen huononemista. Nyt tällä talousarvioprosessilla kokonaisuus jää hämäräksi.
  • Espoon kaupungille voisi määrittää ydintoiminnot, joiden hoitamisesta se itse vastaa osaksi tai kokonaan ja sitten voisi olla ulkoistettuna osaksi tai kokonaan sellaiset ei-niin-keskeiset palvelut. Sotea odotellessa..

 

 

 

Hei tiivistetään Leppävaara – viheralueista viis

Kaupunkimainen rakenne on kasvavassa Espoossa kaikin puolin tavoiteltava juttu kaupunkikeskuksien osalta mutta en enää malta hiljaa seurata vierestä kun Leppävaarasta katoaa viimeisetkin viheralueet ja puistoalueen raja vetäytyy aina kauemmaksi asukkaiden tavoittamattomiin.

Ne jotka eivät ole edes vaivautuneet tutustumaan Hatsinanpuistoon, kutsuvat sitä mieluusti risukoksi, puskaksi, isojen väylien puristuksissa olevaksi kaistaleeksi, jolla ei voisi olla mitään arvoa viheralueena.

Hatsinanpuisto, jota ulkopuoliset, ne jotka eivät ole edes vaivautuneet tutustumaan alueeseen, kutsuvat sitä mieluusti risukoksi, puskaksi, isojen väylien puristuksissa olevaksi kaistaleeksi jolla ei muka voisi olla mitään arvoa viheralueena. Mutta kun on. Kesäaikaan siellä liikutaan kävellen pyörällä, lasten ja koirien kanssa. Hatsinanpuiston koirapuisto on erinomainen kooltaan ja maa-ainekseltaan. Löytyy hiekkaa ja nurmea, isoja puita varjostamaan. Ja se on lähellä asukkaita, helposti saavutettavissa. Meidän perheelle tämä risukkoinen puska, kaistale isojen väylien välissä on ollut tärkeä: siellä ulkoilutetaan koiraa, on kerätty useampana vuonna lapsen kasvistoa kouluun, on seikkailtu ja tutkittu luonnon ihmeitä, ihailtu Monikonpuron uomaa ja mietitty onkohan siellä kaloja.

Hatsinanpuistoon on tehty useita kaavaehdotuksia mutta ne eivät ole johtaneet toteutumiseen. Puiston rakentamisen suunnittelun haaste on sitä halkova Monikonpuro, joka on suojelukohde ja josta on kirjoitettu 10 hyvää ja 11 kaunista, mutta käytännössä puro olisi ohjattu uuteen rakennettuun, kapeaan uomaan ja viheralueiden määrä minimiin. Toinen haaste on Sellon läheisyys ja keskeisyys, hyvät liikenneyhteydet, arvokas maa-alue. Mutta täytyy ottaa taloudellisten asioiden lisäksi huomioon myös kestävyyden muut kriteerit eli ympäristö- ja sosiaaliset näkökulmat. Espoo – kestävä ja turvallinen – myös tulevaisuudessa. Sen arvokkaan tavoitteen toivon olevan Espoon kehityksessä aina mielessä!

Tällä hetkellä kun Vermonniityn aluetta rakennetaan niin kulkuyhteydet Taliin on huonontuneet ja kulkeminen työmaiden ohi ja väliaikaisten liikennejärjestelyjen alueella ei ole mitään nautintoa. Viheralueille on matkaa!
Perkkaantien remontti/levennys saatiin juuri kuntoon ja Hatsinanpuiston rakentaminen todella tiiviisti ja ahtaasti tulee hankaloittamaan liikkumista jälleen pitkäksi aikaa. Leppävaaran tiivistämissuunnitelmissa ei paljoa vihreää näy, siksi toivoisi tämän kaistaleen kohdalla että vihreääkin jäisi: rakentaa siis saa mutta kohtuudella. Tiiviin kaupunkimaisen rakentamisen ei tarvitse tarkoittaa asfalttiviidakkoa.

Kartta käteen, hyvät kengät jalkaan ja tutustumaan Leppävaaran alueen viheralueisiin, erityisesti uusien suunnitelmien osalta: viheralueet karkaavat vähitellen kauas, se ei lisää asukkaiden hyvinvointia.

361 ääntä, 361 kertaa lämmin kiitos! 361 votes, 361 times thank you!

Edit: äänimäärä muuttui tarkastuslaskennassa 359:stä 361 ääneen
Number of votes rose to 361 after recount

Olen nyt toista vuorokautta makustellut tätä tulosta ja hienolta tämä tuntuu. Huolimatta siitä, että Kokoomus menetti 3 paikkaa Espoossa ja itse jäin 2. varasijalle. Minulle ensikertalaiselle tämä on kuitenkin pienen mutta tehokkaan kampanjan todella onnistunut lopputulos

Pääsen vaikuttamaan Espoon asioihin varavaltuutettuna sekä toivottavasti myös jonkun lautakunnan jäsenenä. Kiitos luottamuksestanne, pyrin olemaan sen arvoinen. Olkaa minuun edelleen yhteydessä, jos mitään asiaa tulee. Olen teidän edustajanne ja haluan pysyä kärryillä espoolaisten asioista jatkuvasti, ei vain vaalien aikaan.

I have now been thinking about the result for some time and all I can tell you is that it feels great! Despite the fact that National Coalition lost 3 seats in Espoo and I am second deputy councillor, this is just great, thank you all!

I will get to participate in Espoo decision making in group meetings and hopefully in city council too, and maybe also in one of the boards. Thank you for your trust, I will try my best. Please do not hesitate to contact me if there’s anything, I am at your service also after the elections.

Parhain terveisin / With best regards,

Elina

Tule minua tapaamaan: perjantaina Kokoomus-hulinaa Sellon lavalla

Viimeisiä kampanjapäiviä viedään. Iso kiitos tähänastisista mielenkiintoisista keskusteluista, tsemppauksista ja kommenteista.

Perjantaina meillä on huikeaa menoa koko päivän klo 10-20 Sellolla. Olen Leppävaaran kokoomuksen hallituksen jäsenenä järjestelyhommissa myös mutta tarkoitus on viettää mukava päivä inspiroivia puheenvuoroja kuunnellen ja teitä äänestäjiä kohdaten.

Päivän ohjelma: http://www.espoonkokoomus.fi/tapahtumat/sellon-vaalihulinat/

Näiden nettisivujen kommenttijuttu pelittää todella huonosti. Itseasiassa pyrkimyksenä on ollut, ettei kommenttikenttä ole käytössä, koska sinne tulee järjettömästi roskapostia. Muutama laadukas viesti oli tullut ja pyrin ne poimimaan sieltä, julkaisemaan ja vastasinkin.

Laittakaa lisää kysymyksiä sähköpostilla elina()elinawanne.fi (sulkumerkkien tilalle @) tai soittamalla 050 517 1171.

Minut löytää myös Facebookista: https://www.facebook.com/elinawannekok/

 

Kuntavaalit – mihin menet Espoo?

Kuntavaaliteemoista kysytään minulta paljon. Tähän täytyisi olla sellainen yleisen ihana, kaikkia miellyttävä taivaanrantaa maalaava vastaus kaikille hyvästä Espoosta. Kyllä se on pohjimmiltaan se iso tavoite,

“Kaikille hyvä Espoo tehdään yhdessä”.

Mutta miten, mistäs aloitettaisiin?

 

Koulutus- ja harrastusmahdollisuuksista.
Elinikäinen oppiminen ja harrastaminen, kyllä, erinomaisen keskeistä. Koska uuden oppiminen joko opiskeluna tai harrastuksena tekee hyvä. Onnistumisen tunnetta, hyvän tekemistä, yhdessä tekemistä. Ihan kaikenikäisille. Ja ne koulut, suunnitelmallisesti kuntoon sisäilma, ja lisäksi kiusaaminen kuriin, ihan oikeasti.

 

Yrityksiä ja työpaikkoja.
Elinvoimaisuus merkitsee minulle mahdollisuuksia niin ihmisten kuin liikeyritystenkin hyvinvointiin, kasvuun ja kehittymiseen. Onko Espoossa hyvä yrittää, miten uusia, ulkomaisiakin yrityksiä kaupunkiimme houkutellaan? Millainen on Espoon vetovoima. Onko tarjolla kohtuuhintaista asumista, päiväkotipaikkoja, koulupaikkoja? Entä kansainväliset huippuosaajat, miten heidät ja erityisesti heidän perheensä tarpeet voitaisiin ottaa huomioon paremmin? Otaniemi-Keilaniemi-Tapiola – alueella sijaitsee Pohjois-Euroopan merkittävin innovaatio- ja teknologiakeskittymä, minun tavoitteeni on että näin myös jatkossa.

 

Viihtyisä ja turvallinen ympäristö.

Olen asunut itse Espoossa vuodesta 1985, eli pienenä tyttönä muutin perheeni kanssa Mankkaalle. Lapsuuteni ja nuoruuteni oli turvallista, mukavaa aikaa. Sittemmin ehdin asua opiskeluaikana Otaniemessä ja Olarissa, sitten Puolarmetsässäkin ennen Kanadaan muuttoa, ja Kanadasta muutin suoraan Leppävaaraan 9 vuotta sitten.
Nyt kuitenkin Leppävaaraa kun katson niin en koekaan oloani yöaikaan turvalliseksi. Rikostilastoissa Leppävaara on espoolaisittain korkealla, Espoon keskuksen kanssa. Kaupunkisuunnittelulla voidaan merkittävästi vaikuttaa myös turvallisuuteen, siksi Leppävaaran tiivistämisessä tulisi nyt ottaa järki käteen. Viheralueita tarvitaan lisää, koska ulkoilualueet karkaavat kokoajan kauemmaksi asukkailta. Tärkeintä olisi että asukkaat otettaisiin rohkeasti mukaan suunnitteluun, he ovat oman asuinalueensa parhaita asiantuntijoita.

 

(Kuva: hahmotelma vaaliteemoistani)

I <3 Otaniemi

Olin eilen aamulla jakamassa kahvia ja flyereita Alvarin aukiolla Otaniemessä. Otaniemihän on mulle tuttu paikka, aloitin opinnot siellä vuonna 1995, asuin Niemessä soluasunnolla upealla merinäkoalalla vuoden päivät, valmistuin 2001 mutta jäin vielä tutkijaksi muutamaksi vuodeksi tutkijakouluun kunnes perheen perustaminen vei Pohjois-Amerikkaan neljäksi vuodeksi. Palasin hetkeksi takaisin mutta tutkijakoulurahoituksen puutteen vuoksi lähdin töihin ihan muualle, pieneen rakennusalan yhdistykseen. Tein töitä mm. rakentamisen ympäristöasioiden kanssa.

Otaniemeen palasin määräaikaiseen duuniin Aalto-yliopiston alumni- ja yrityssuhdeyksikköön 2013 ja Aalto Future Clubin huikean yhteisön kehittämisen kautta perustettiin kasvuyritys Rapid Action Group Oy 2014, jossa olen siis perustajaosakas sekä operatiivinen johtaja. RAG perustettiin tietenkin Otaniemessä, Urban Millillä.

Ihan siinä ulkona viileästä säästä huolimatta Otaniemen hyvä fiilis sai hymyilemään. Kohtasin ihania PT-fukseja, jotka innokkaasti odottelivat jo fuksiwappua. Keskusteltiin myös kohtuuhintaisista asunnoista, tarvetta on Otaniemessä mutta myös lähialueilla koska eivät kaikki mahdu Otaniemeenkään. Kohtasin useita ulkomaalaisia opiskelijoita, mieleen jäi erityisesti vietnamilainen nainen, joka oli innoissaan että sai nyt ensi kertaa Suomessa äänestää, mutta myös siitä kuin demokraattinen maa Suomi on. Tuolloin en voinut olla mainitsematta, ylpeyttä äänessä, että niin, Suomihan on ensimmäisten maiden joukossa sallinut äänioikeuden myös naisille. Otaniemen kohtaamisista eniten jäi mieleen kohteliaisuus ja ystävällisyys. Suomalaiset nuoretko eivät osaa käyttäytyä? Ja pah. Kuultiin ehdokaskollega Heidin kanssa todella kohteliaita kiitoksia ja ei-kiitoksia. Todella harva käveli sanomatta mitään ohi.

Otaniemi on mun opiskeluajoista muuttunut todella paljon. Pohjois-Euroopan suurin ja merkittävin innovaatio- ja teknologiakeskittymä kasvaa ja kukoistaa. Toivottavasti näin myös tulevaisuudessa!

(Kuva yksityiskohta Otaniemestä muutaman vuoden takaa)

Koulujen sisäilmasta ja ilmapiiristä, ja vähän harrastamisestakin

Kuntavaaleissa yksi teemoistani on koulutus. Olen koulutuksen puolestapuhuja ja puolustaja. Suomalainen koulutusjärjestelmä on huikea innovaatio. Sitä tulee vaalia ja kehittää. Ketään ei saa jättää jälkeen mutta myös lahjakkaat täytyy ottaa huomioon. Hyvät harrastusmahdollisuudet tukevat lasten ja nuorten tasapainoista kehittymistä. Pidän Kokoomuksen tavoitteesta, että kullekin lapselle taattaisiin yksi harrastus.
Sisäilma-asiat tulee saattaa kuntoon

Espoossa on tehty paljon viime vuosina, laadukkaampi prosessi koulujen kunnon tarkkailuun on muotoutunut. Joidenkin valtuutettujen suusta kuuluu jatkuva valitus, että rahaa tarvitaan. Minä en halua, että rahaa syydetään mihinkään, homekouluihinkaan, ilman suunnitelmallisuutta. Ensin tutkitaan voiko korjata fiksusti ja jos ei voi niin maan tasalle ja uutta rakentamaan. Rahat kyllä löydetään rahastoja purkamalla tai vaikkapa lainarahalla. Verojen nostoon en lähde. Väistötiloja tarvitaan jatkuvasti, niitä voisi rakentaa  jo nyt, jotta väistötilaa olisi kun tarve tulee.

 

Kiusaamiseen työkalut ja toimintatavat kuntoon

Olen ymmärtänyt, että kiusaamista esiintyy eri kouluissa erilaista ja eri määrin. Pistää miettimään, miksi. Tiedän alakoululaisten äitinä ja myös koulun johtokunnan jäsenenä että puuttuminen, mahdollisimman varhainen puuttuminen on todella tärkeää. Rehtoreilla on valta kouluissaan mutta varhaisen puuttumisen lisäksi tarvitaan myös pitkää seurantaa ja osapuolten kuulemista uudelleen ja uudelleen. Ei kiusaajalle eikä kiusatulle tule antaa sellaista viestiä että jutellaan vähän ja se on siinä. Oppilashuollolla on iso rooli.

 

Harrastamisesta

Espoo, Suomen 2. suurin kaupunki mutta liikuntarakentamisen takapajula. Espoo itse ei ole aikoihin rakentanut uusia liikunta- ja urheilutiloja (jos ei Keski-Espoon uimahallia lasketa). Urheiluseurat tukiryhmineen ovat urheilurakentamista tehneet, Espoon apu lähinnä lainojen takuita. Miten näin on päässyt käymään. Olen itse Espoon urheiluseurojen edunvalvontaryhmän jäsen ja seuraan tilannetta seurojen arjesta käsin. Nyt suuri huoli on Tuulimäen väestönsuojan ja sen urheilu- ja liikuntatilojen remontti, jonka vuoksi lukuisat harrastajat ja urheilijat joutuvat väistötiloihin.
Olen itse opiskellut musiikkia niin Esbo Bygdens musikskolassa (nyk. Musikinstitutet Kungsvägen), Espoon musiikkiopistossa sekä musiikkiopisto Juvenaliassa. Laadukasta opetusta, hyvät tilat, hienoa yhteismusisointia jne. Tällä hetkellä meillä koko perhe on Juvenalian opiskelijana, lapset puhaltimissa ja minä laulussa.

On todella hienoa, että Espoossa musiikin puolella on päästy laadukkuuteen, mutta milloin samaan päästään liikunnan ja urheilun puolella?

 

(Kuvassa joutsenpari jälkikasvun kera, meidän mökillä viime kesänä aamuhämärissä.)

Koulujen ongelmat kuntoon Espoossa

Homekoulut ovat ongelma, joka tuntuu leviävän käsiin Espoossa. Kuitenkaan nykyinen valtuusto ei syystä tai kolmannesta ole saanut asioita haltuun. Minä toivon, että uuden valtuustokauden alussa tehdään heti selkeä suunnitelma ja kustannusarvio tarvittavista korjauksista. Aikatauluja täytyy nopeuttaa, koska ei ne väistötilatkaan mitään ilmaisia ole. Tai pahimmassa tapauksessa se sairaassa rakennuksessa kasvatustieteiden säilytysfunktiota toimittaen. Yhdenkään lapsen, nuoren tai koulussa työskentelevän ei tule altistua. Kun epäillään, tulee tutkia ja kuunnella oireilevia. Väistötiloja on nyt saatava lisää.

Minä uskon, että rahoituskaan ei tule olemaan haaste. Enkä olisi lähdössä lainkaan veronkorotuspuuhiin. Espoon talous on hyvällä mallilla. Mutta sen tulee myös heijastua asukkaisiin ja heidän hyvinvointiinsa, konkreettisin teoin.

Sen, millaista on sairastua sisäilmasta tietää parhaiten sairastunut.

Olen itse käynyt koulua Espoossa, 3. ja 4. luokka Mankkaanpurossa, 5. ja 6. luokka Jousenkaaressa, 7.-9. luokka Tapiolan koulussa, ja lukion kävin Tapiolan lukiossa. Ei, en sairastunut vielä tuolloin, ehkä altistuin, tai ehkä nuo koulut olivat vielä silloin ihan kunnossa. Opiskelin Teknillisessä korkeakoulussa (nyk. Aalto-yliopisto) Espoossa ja valmistumisen häämöttäessä ja valmistuttuani diplomi-insinööriksi osastollamme oli juuri tehty suuri peruskorjaus, pääsimme työskentelemään ihan uusiin, vastaremontoituihin tiloihin. Käytävän lattian pinnoite kuori kummallisesti aina vaan uudelleen mutta se vain korjattiin syytä sen sijaan miettimättä, ja lattian alla olikin kaukolämpöputki vuotanut ja syövyttänyt toisen putken ja paha kosteusvaurio oli syntynyt kuin varkain. Olin onnekas, en sairastunut aivan yhtä pahasti kuin muutama muu, mutta diagnoosi “jos ei nyt aivan astma mutta ainakin vahva astmaattinen taipumus”. Altistumisen jälkeen katupöly ja siitepölyt ovat jokavuotinen ongelma. Minä tiedän, miltä se altistuminen tuntuu, ja sellaista en toivo kenellekään, varsinkaan lapsille, joiden immuunijärjestelmä on osaksi kehittymätön ja joilla on tulevaisuus edessään.

Kaikki lähtee arvostuksesta – tai sen puutteesta

Työssäni olen päässyt kurkistamaan usean organisaation sisään: päätöksentekoon, vuorovaikutuksiin, rooleihin. Olen alkanut pohtia, mikä se on se kaiken alku ja juuri, mistä se hyvä fiilis työporukkaan syntyy. Kun asiat menee päin Prinkkalaa niin mieluusti syytetään jotakuta muuta, se kuuluisa “joku muu” pilaa aina kaiken, itsellä ei ole mitään osaa eikä arpaa ikinä mihinkään. Vähän kärjistän, mutta kun se asia on nyt vaan niin että jokainen voi vaikuttaa yhteisöjensä (työssä, perheessä, harrastuksissa jne) hyvinvointiin, myös minä ja sinä.

Ihminen on sillä lailla hassu eläin, että positiivinen palaute saa suurimman osan meistä sellaiseen vireeseen että motivaatio paranee, tulee parempi fiilis. Epäonnistumisenkin hetkellä sopivasti lausutut sanat antavat uskoa siihen, että maailma ei romahda yhden vastoinkäymisen myötä, sitten kuitenkaan. Arvostuksen osoittaminen voi aukaista lukkoja toisessa, voi syntyä sellainen luottamuksen ilmapiiri, että uusille asioille hedelmällinen maaperä syntyy kuin itsestään. Se, että jossain asiassa mokaa ei tarkoita että on ihan kelvoton yksilö, vaan jokaisesta löytyy arvostettavia asioita, ihan jokaisesta.

Toisten ihmisten arvostaminen on minun mielestäni hyviin käytöstapoihin verrattava asia. Se, että toista arvostaa ei ole keneltäkään pois, ei ole mitään alistumista ja toisen toimintatapojen tai ajatusten hyväksymistä. Se on enemmänkin tosiasioiden hyväksymistä: että tuolla toisella on tuollaiset ajatukset ja ne ovat ihan sallittuja ja “oikeita” ajatuksia siinä missä muutkin ja muidenkin. Arvostamisella ei siis tarvitse arvottaa vaan oikeastaan vain vastaanottaa. Ei tarvitse arvostella tai arvioida, ei reflektoida tai tuomita. Ei välttämättä tarvitse sanoa edes mitään, joskus se että toinen ihminen kuuntelee on riittävää arvostamista.

Uudenvuodenlupausta pohtiessani, päätin keskittyä arvostamiseen. Arvostan sitä mitä minulla on, mitä ympärilläni on, arvostan muita ihmisiä ja heidän mielipiteitään. Koska jokaisen ihmisen ja teon takana on tarina, ehkä useampia, joista me emme aina ihan kaikkea tiedäkään. Yleensä jokaisella meistä on joku syy toimintaamme ja ajatuksiimme, on syitä jotka eivät muille kuulu, eikä sillä syyllä ole niin väliä, koska jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa ja ajatuksiinsa. Ihan jokaisella.

Arvostuksen puute taas saa meidät kaivautumaan syvemmälle puolustusasemiin, ei aukene keskusteluyhteys eikä mikään muukaan, kommunikointi vaikeutuu merkittävästi jos alussa lähdetään arvostamattomuuden kelirikkoiselle taipaleelle.

Frank Pappa (lepää rauhassa Heimo “Holle” Holopainen) sanoi TV:ssä aikoinaan “Kosketelkaa toisianne!”. Minusta nyt voisi sanoa “Arvostakaa toisianne”. Kuunteleminen on se ensimmäinen askel, toinen voisi olla “älä tuomitse, ainakaan heti”.

Jatkan tästä aiheesta tulevissa kirjoituksissa, koska arvostamiseen liittyy väkevästi myös päätöksenteko ja kaikenlainen vaikuttaminen yleensä. Yhdessä olemme enemmän ja saamme asioita aikaiseksi, mutta ne keinot millä yhdessätekemistä saadaan tapahtumaan, ne on pahasti hukassa populismin ja vastakkainasettelun hullussa maailmassa.

Mistä rahat koulujen ja liikuntapaikkoihin korjauksiin ja rakentamiseen, kun metro…

Osui silmiini kaupunginjohtajan sanomaksi aika rehvakas kommentti metron hinnannousuun (taas) liittyen, että kyllä Espoon talous kestää. (HS 15.11.2016 http://www.hs.fi/kaupunki/a1479103629948 “Metro kallistuu, Espoo kärsii – kaupunginjohtaja Mäkelä: ”Talous kestää tämän””)

Ajoitus oli kyllä monelta osin todella harmittava. Seuraavana päivänä Länsiväylä uutisoi jälleen uudesta koulusta, jossa on sisäilmaongelmat sairastuttaneet opettajia ja oppilaita, väistötilaa etsitään kiivaasti. (Länsiväylä 16.11.2016 http://www.lansivayla.fi/artikkeli/455967-terveysviranomainen-suosittelee-espoolaiskoulu-pois-kaytosta-vaistotiloja-etsitaan )

Koulujen sisäilmasta ja korjauksista on väännetty jo pidemmän aikaa. Remontit viivästyvät, lapset joutuvat opiskelemaan huonon sisäilman tiloissa tai väistämään jossain kilometrien päässä lähikoulusta, erityisesti alakoululaisille on raskasta kun koulumatka on pitkä. Olen mielenkiinnolla seurannut espoolaisten koulujen tilannetta. Tapiolan koulun ja lukion (allekirjoittaneen rakkaita alma matereita kumpainenkin) remontti oli pitkä prosessi mutta jos jotain positiivista niin ainakin oppilaat olivat iältään jo niin vanhoja että heille kulkeminen väistötiloihin ei ollut ylitsepääsemätön ongelma. Keväällä tuli ilmi Jousenkaaren koulun sisäilmaongelmat. Olen käynyt myös Jousenkaarta, ennen kuin se isosti remontoitiin 90-luvulla. Onkohan rempassa mennyt joku pahasti mönkään, kysyy nimimerkki “epätietoinen”. Vai onko normaalia että talo homehtuu suuren peruskorjauksen jälkeen? Missä on rakentajan vastuu?

Nyt oli Espoon päätöksenteossa jo väläytelty mahdollisuutta räjäyttää koulurakennus kokonaan pois ja rakentaa ihan uusi. Muistelen lukeneeni joskus jonkun tutkimuksen (yritän löytää viitteen) jossa päädyttiin siihen että homerakennusta on mahdoton remontoida homeettomaksi. Itsekin sisäilmaongelmista yliopisto-opintojen ja tutkijan uran alkutaipaleella sairastuneena pidän tätä sisäilma-asioista huyolehtimista todella tärkeänä. Ei millään yksilöllä, perheellä, työpaikalla, kaupungilla, Suomella ole varaa sairastuttaa ihmisiä huonolla sisäilmalla. Huonon sisäilman vuoksi sairastuneille ei ole olemassa troppia joka korjaisi tilanteen sairastumista edeltäneeseen tilaan. Senpä vuoksi meillä on Suomessa kasvava määrä ihmisiä, jotka toimivat päivittäin “homekoirina”, ja kärsivät ja reagoivat esimerkiksi julkisissa rakennuksissa oleviin sisäilmaongelmiin.

Pisteenä i:n päälle tänään julkaistu uutinen kertoo että Leppävaaran urheiluhalli pistetty käyttökieltoon. Ja syynä ei siis ole epäilty kosteusvaurio (toivon sydämestäni ettei siellä ole vesivahinkoa), vaan valaistuksen kiinnityksen ongelmat (Länsiväylä 18.11.2016 http://www.lansivayla.fi/artikkeli/456892-leppavaaran-urheiluhalli-kayttokiellossa-viikonlopun-vuorot-peruttu).

Nyt toivotaan, että terveiden koulurakennusten rakentamiseen on Espoolla tulevaisuudessa tarpeeksi rahaa. Ja niitä harrastuspaikkojakin tarvitaan. Molemmat sellaisia ennaltaehkäiseviä toimia, jotka maksavat kyllä itsensä takaisin kun lapsemme saavat kasvaa Espoossa terveiksi ja hyvinvoiviksi kansalaisiksi.

1 2