Hyvä vaikuttaja, arvoisa äänioikeutettu

Eduskuntavaalit on tulossa. Sinun vaikuttaja pitää tavata ihmisiä, kuunnella avoimin mielin. Ihastelen tapaa, millä päättäjä avautuu kuuntelemaan vaalien alla. Ollaan ihan aidosti auki uusille ajatuksille, myös oman kuplan ulkopuolisille. Keskustellaan sivistyneesti, vastapuolta arvostaen.

Minulle päättäjänä (vaikken nyt tällä kertaa ole ehdolla eduskuntaan tai europarlamenttiin) päänvaivaa aiheuttaa, miten tuon avoimuuden ja keskustelukyvyn voisi ulottaa myös muulle ajalle, että oltaisiin ihan aina auki uusille ajatuksille ja mielipiteille, kuunneltaisiin eikä lynkattaisi vastapuolta. Arvostava vuorovaikutus, sitä me tarvitsemme lisää. Se ei tarkoita mielistelyä, vaikenemista, joojoo-meininkiä. Vaan kuuntelua, keskustelua, dialogia, jossa arvostetaan vastapuolta ihan ihmisenä.

Olin perjantai-iltana laivalla oman ay-liikkeeni eli Tekniikan Akateemisten työmarkkinaristeilyllä. Puhuttiin paljon tärkeistä asioista. Niin, poliitikkojen peruslause on ”Tämä on tärkeä asia.” Siinä ei luvata mitään kummempaa mutta myötäeletään vastapuolen kanssa. Käsittelimme työn tulevaisuutta, luottamuksen tärkeyttä. Luottamus on kaiken perusta, yhteisten asioiden eteenpäin viemiseen tarvitaan yhteistyötä, luottamuksen ilmapiirin luomista. Sellaisia päättäjiä minä toivon eduskuntaan. Sellaisia, jotka puoluerajojen ylikin kykenevät arvostavaan vuorovaikutukseen ja yhteisten asioiden rohkeaan eteenpäin viemiseen.

Elina

Tule minua tapaamaan: perjantaina Kokoomus-hulinaa Sellon lavalla

Viimeisiä kampanjapäiviä viedään. Iso kiitos tähänastisista mielenkiintoisista keskusteluista, tsemppauksista ja kommenteista.

Perjantaina meillä on huikeaa menoa koko päivän klo 10-20 Sellolla. Olen Leppävaaran kokoomuksen hallituksen jäsenenä järjestelyhommissa myös mutta tarkoitus on viettää mukava päivä inspiroivia puheenvuoroja kuunnellen ja teitä äänestäjiä kohdaten.

Päivän ohjelma: http://www.espoonkokoomus.fi/tapahtumat/sellon-vaalihulinat/

Näiden nettisivujen kommenttijuttu pelittää todella huonosti. Itseasiassa pyrkimyksenä on ollut, ettei kommenttikenttä ole käytössä, koska sinne tulee järjettömästi roskapostia. Muutama laadukas viesti oli tullut ja pyrin ne poimimaan sieltä, julkaisemaan ja vastasinkin.

Laittakaa lisää kysymyksiä sähköpostilla elina()elinawanne.fi (sulkumerkkien tilalle @) tai soittamalla 050 517 1171.

Minut löytää myös Facebookista: https://www.facebook.com/elinawannekok/

 

Koulujen ongelmat kuntoon Espoossa

Homekoulut ovat ongelma, joka tuntuu leviävän käsiin Espoossa. Kuitenkaan nykyinen valtuusto ei syystä tai kolmannesta ole saanut asioita haltuun. Minä toivon, että uuden valtuustokauden alussa tehdään heti selkeä suunnitelma ja kustannusarvio tarvittavista korjauksista. Aikatauluja täytyy nopeuttaa, koska ei ne väistötilatkaan mitään ilmaisia ole. Tai pahimmassa tapauksessa se sairaassa rakennuksessa kasvatustieteiden säilytysfunktiota toimittaen. Yhdenkään lapsen, nuoren tai koulussa työskentelevän ei tule altistua. Kun epäillään, tulee tutkia ja kuunnella oireilevia. Väistötiloja on nyt saatava lisää.

Minä uskon, että rahoituskaan ei tule olemaan haaste. Enkä olisi lähdössä lainkaan veronkorotuspuuhiin. Espoon talous on hyvällä mallilla. Mutta sen tulee myös heijastua asukkaisiin ja heidän hyvinvointiinsa, konkreettisin teoin.

Sen, millaista on sairastua sisäilmasta tietää parhaiten sairastunut.

Olen itse käynyt koulua Espoossa, 3. ja 4. luokka Mankkaanpurossa, 5. ja 6. luokka Jousenkaaressa, 7.-9. luokka Tapiolan koulussa, ja lukion kävin Tapiolan lukiossa. Ei, en sairastunut vielä tuolloin, ehkä altistuin, tai ehkä nuo koulut olivat vielä silloin ihan kunnossa. Opiskelin Teknillisessä korkeakoulussa (nyk. Aalto-yliopisto) Espoossa ja valmistumisen häämöttäessä ja valmistuttuani diplomi-insinööriksi osastollamme oli juuri tehty suuri peruskorjaus, pääsimme työskentelemään ihan uusiin, vastaremontoituihin tiloihin. Käytävän lattian pinnoite kuori kummallisesti aina vaan uudelleen mutta se vain korjattiin syytä sen sijaan miettimättä, ja lattian alla olikin kaukolämpöputki vuotanut ja syövyttänyt toisen putken ja paha kosteusvaurio oli syntynyt kuin varkain. Olin onnekas, en sairastunut aivan yhtä pahasti kuin muutama muu, mutta diagnoosi “jos ei nyt aivan astma mutta ainakin vahva astmaattinen taipumus”. Altistumisen jälkeen katupöly ja siitepölyt ovat jokavuotinen ongelma. Minä tiedän, miltä se altistuminen tuntuu, ja sellaista en toivo kenellekään, varsinkaan lapsille, joiden immuunijärjestelmä on osaksi kehittymätön ja joilla on tulevaisuus edessään.

Kaikki lähtee arvostuksesta – tai sen puutteesta

Työssäni olen päässyt kurkistamaan usean organisaation sisään: päätöksentekoon, vuorovaikutuksiin, rooleihin. Olen alkanut pohtia, mikä se on se kaiken alku ja juuri, mistä se hyvä fiilis työporukkaan syntyy. Kun asiat menee päin Prinkkalaa niin mieluusti syytetään jotakuta muuta, se kuuluisa “joku muu” pilaa aina kaiken, itsellä ei ole mitään osaa eikä arpaa ikinä mihinkään. Vähän kärjistän, mutta kun se asia on nyt vaan niin että jokainen voi vaikuttaa yhteisöjensä (työssä, perheessä, harrastuksissa jne) hyvinvointiin, myös minä ja sinä.

Ihminen on sillä lailla hassu eläin, että positiivinen palaute saa suurimman osan meistä sellaiseen vireeseen että motivaatio paranee, tulee parempi fiilis. Epäonnistumisenkin hetkellä sopivasti lausutut sanat antavat uskoa siihen, että maailma ei romahda yhden vastoinkäymisen myötä, sitten kuitenkaan. Arvostuksen osoittaminen voi aukaista lukkoja toisessa, voi syntyä sellainen luottamuksen ilmapiiri, että uusille asioille hedelmällinen maaperä syntyy kuin itsestään. Se, että jossain asiassa mokaa ei tarkoita että on ihan kelvoton yksilö, vaan jokaisesta löytyy arvostettavia asioita, ihan jokaisesta.

Toisten ihmisten arvostaminen on minun mielestäni hyviin käytöstapoihin verrattava asia. Se, että toista arvostaa ei ole keneltäkään pois, ei ole mitään alistumista ja toisen toimintatapojen tai ajatusten hyväksymistä. Se on enemmänkin tosiasioiden hyväksymistä: että tuolla toisella on tuollaiset ajatukset ja ne ovat ihan sallittuja ja “oikeita” ajatuksia siinä missä muutkin ja muidenkin. Arvostamisella ei siis tarvitse arvottaa vaan oikeastaan vain vastaanottaa. Ei tarvitse arvostella tai arvioida, ei reflektoida tai tuomita. Ei välttämättä tarvitse sanoa edes mitään, joskus se että toinen ihminen kuuntelee on riittävää arvostamista.

Uudenvuodenlupausta pohtiessani, päätin keskittyä arvostamiseen. Arvostan sitä mitä minulla on, mitä ympärilläni on, arvostan muita ihmisiä ja heidän mielipiteitään. Koska jokaisen ihmisen ja teon takana on tarina, ehkä useampia, joista me emme aina ihan kaikkea tiedäkään. Yleensä jokaisella meistä on joku syy toimintaamme ja ajatuksiimme, on syitä jotka eivät muille kuulu, eikä sillä syyllä ole niin väliä, koska jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa ja ajatuksiinsa. Ihan jokaisella.

Arvostuksen puute taas saa meidät kaivautumaan syvemmälle puolustusasemiin, ei aukene keskusteluyhteys eikä mikään muukaan, kommunikointi vaikeutuu merkittävästi jos alussa lähdetään arvostamattomuuden kelirikkoiselle taipaleelle.

Frank Pappa (lepää rauhassa Heimo “Holle” Holopainen) sanoi TV:ssä aikoinaan “Kosketelkaa toisianne!”. Minusta nyt voisi sanoa “Arvostakaa toisianne”. Kuunteleminen on se ensimmäinen askel, toinen voisi olla “älä tuomitse, ainakaan heti”.

Jatkan tästä aiheesta tulevissa kirjoituksissa, koska arvostamiseen liittyy väkevästi myös päätöksenteko ja kaikenlainen vaikuttaminen yleensä. Yhdessä olemme enemmän ja saamme asioita aikaiseksi, mutta ne keinot millä yhdessätekemistä saadaan tapahtumaan, ne on pahasti hukassa populismin ja vastakkainasettelun hullussa maailmassa.