Harrastukset

Ain’ laulain työtäs tee..

Minusta piti tulla laulava eläinlääkäri, mutta tulikin laulava diplomi-insinööri.

Musiikki on kulkenut mukanani koko elämäni. Aloitin aikoinaan pianonsoitolla, 16-vuotiaana aloitin yksinlauluopinnot Espoon musiikkiopistossa. Lauluopintoja pohjustin soittamalla pianoa mm. Esbo Bygdens Musiksskolassa (nyk. Kungsvägen) ja yksityisellä opettajalla. Lauluopinnot laitoin tauolle keväällä 2019, siihen saakka otin tunteja Musiikkiopisto Juvenaliassa ja esiinnyn muutaman kerran vuodessa. Itsensä likoon pistäminen pitää mielen virkeänä. Ja laulussa oma kroppa instrumenttina on aina kehittyvä ja muuttuva, mikä tuo oman piristävän lisänsä harrastukseen.

Mutta niin pitää metsäkin virkeänä: keväästä syksyyn pyrin viettämään mahdollisimman paljon aikaa mökillä Keski-Suomessa. Kasvimaan hoitoa, mökin puuhia ja ihanan pitkiä lenkkejä koiran kanssa marja- tai sienimetsässä, tai ihan muuten vaan. Metsän- ja riistanhoitoasioissa tulee luontokokemuksen lisäksi jatkuvasti kartutettua osaamista, oman metsän kasvamisen seuraaminen on hienoa. Metsä tekee hyvää, mindfullnessia parhaimmillaan. Hirvimetsällä käyn säännöllisesti, harrastuksen kruunaa puoliksi omistamani karjalankarjukoira.

Luottamustehtäviä on nyt sopivasti, ja jostain on luovuttava jos uusia vielä tulee. Vaikutan niin lasten koulun johtokunnassa, Espoon Kokoomuksen valtuustoryhmässä, Espoon Kokoomuksen ja Leppävaaran Kokoomuksen hallituksessa, omassa ay-liikkeessäni eli Tekniikan Akateemiset TEK:ssä ja metsästysseurassa.

Koira pitää liikkeellä joka päivä, Perkkaan metsät on koluttu Talin suuntaan jo tehokkaasti mutta maisema ei kyllästytä lainkaan. Nautitaan nyt vielä ennen kuin lenkkimaastot muuttuvat rakennustyömaaksi. Koiramme on cockerspanieli Xena, ikää seitsemän vuotta, energiaa edelleen kuin pentukoiralla. Maalla Keski-Suomessa asuu se toinen mustavalkoinen koira, jonka kanssa metsästetään hirviä.