361 ääntä, 361 kertaa lämmin kiitos! 361 votes, 361 times thank you!

Edit: äänimäärä muuttui tarkastuslaskennassa 359:stä 361 ääneen
Number of votes rose to 361 after recount

Olen nyt toista vuorokautta makustellut tätä tulosta ja hienolta tämä tuntuu. Huolimatta siitä, että Kokoomus menetti 3 paikkaa Espoossa ja itse jäin 2. varasijalle. Minulle ensikertalaiselle tämä on kuitenkin pienen mutta tehokkaan kampanjan todella onnistunut lopputulos

Pääsen vaikuttamaan Espoon asioihin varavaltuutettuna sekä toivottavasti myös jonkun lautakunnan jäsenenä. Kiitos luottamuksestanne, pyrin olemaan sen arvoinen. Olkaa minuun edelleen yhteydessä, jos mitään asiaa tulee. Olen teidän edustajanne ja haluan pysyä kärryillä espoolaisten asioista jatkuvasti, ei vain vaalien aikaan.

I have now been thinking about the result for some time and all I can tell you is that it feels great! Despite the fact that National Coalition lost 3 seats in Espoo and I am second deputy councillor, this is just great, thank you all!

I will get to participate in Espoo decision making in group meetings and hopefully in city council too, and maybe also in one of the boards. Thank you for your trust, I will try my best. Please do not hesitate to contact me if there’s anything, I am at your service also after the elections.

Parhain terveisin / With best regards,

Elina

Kuntavaalit – mihin menet Espoo?

Kuntavaaliteemoista kysytään minulta paljon. Tähän täytyisi olla sellainen yleisen ihana, kaikkia miellyttävä taivaanrantaa maalaava vastaus kaikille hyvästä Espoosta. Kyllä se on pohjimmiltaan se iso tavoite,

“Kaikille hyvä Espoo tehdään yhdessä”.

Mutta miten, mistäs aloitettaisiin?

 

Koulutus- ja harrastusmahdollisuuksista.
Elinikäinen oppiminen ja harrastaminen, kyllä, erinomaisen keskeistä. Koska uuden oppiminen joko opiskeluna tai harrastuksena tekee hyvä. Onnistumisen tunnetta, hyvän tekemistä, yhdessä tekemistä. Ihan kaikenikäisille. Ja ne koulut, suunnitelmallisesti kuntoon sisäilma, ja lisäksi kiusaaminen kuriin, ihan oikeasti.

 

Yrityksiä ja työpaikkoja.
Elinvoimaisuus merkitsee minulle mahdollisuuksia niin ihmisten kuin liikeyritystenkin hyvinvointiin, kasvuun ja kehittymiseen. Onko Espoossa hyvä yrittää, miten uusia, ulkomaisiakin yrityksiä kaupunkiimme houkutellaan? Millainen on Espoon vetovoima. Onko tarjolla kohtuuhintaista asumista, päiväkotipaikkoja, koulupaikkoja? Entä kansainväliset huippuosaajat, miten heidät ja erityisesti heidän perheensä tarpeet voitaisiin ottaa huomioon paremmin? Otaniemi-Keilaniemi-Tapiola – alueella sijaitsee Pohjois-Euroopan merkittävin innovaatio- ja teknologiakeskittymä, minun tavoitteeni on että näin myös jatkossa.

 

Viihtyisä ja turvallinen ympäristö.

Olen asunut itse Espoossa vuodesta 1985, eli pienenä tyttönä muutin perheeni kanssa Mankkaalle. Lapsuuteni ja nuoruuteni oli turvallista, mukavaa aikaa. Sittemmin ehdin asua opiskeluaikana Otaniemessä ja Olarissa, sitten Puolarmetsässäkin ennen Kanadaan muuttoa, ja Kanadasta muutin suoraan Leppävaaraan 9 vuotta sitten.
Nyt kuitenkin Leppävaaraa kun katson niin en koekaan oloani yöaikaan turvalliseksi. Rikostilastoissa Leppävaara on espoolaisittain korkealla, Espoon keskuksen kanssa. Kaupunkisuunnittelulla voidaan merkittävästi vaikuttaa myös turvallisuuteen, siksi Leppävaaran tiivistämisessä tulisi nyt ottaa järki käteen. Viheralueita tarvitaan lisää, koska ulkoilualueet karkaavat kokoajan kauemmaksi asukkailta. Tärkeintä olisi että asukkaat otettaisiin rohkeasti mukaan suunnitteluun, he ovat oman asuinalueensa parhaita asiantuntijoita.

 

(Kuva: hahmotelma vaaliteemoistani)

I <3 Otaniemi

Olin eilen aamulla jakamassa kahvia ja flyereita Alvarin aukiolla Otaniemessä. Otaniemihän on mulle tuttu paikka, aloitin opinnot siellä vuonna 1995, asuin Niemessä soluasunnolla upealla merinäkoalalla vuoden päivät, valmistuin 2001 mutta jäin vielä tutkijaksi muutamaksi vuodeksi tutkijakouluun kunnes perheen perustaminen vei Pohjois-Amerikkaan neljäksi vuodeksi. Palasin hetkeksi takaisin mutta tutkijakoulurahoituksen puutteen vuoksi lähdin töihin ihan muualle, pieneen rakennusalan yhdistykseen. Tein töitä mm. rakentamisen ympäristöasioiden kanssa.

Otaniemeen palasin määräaikaiseen duuniin Aalto-yliopiston alumni- ja yrityssuhdeyksikköön 2013 ja Aalto Future Clubin huikean yhteisön kehittämisen kautta perustettiin kasvuyritys Rapid Action Group Oy 2014, jossa olen siis perustajaosakas sekä operatiivinen johtaja. RAG perustettiin tietenkin Otaniemessä, Urban Millillä.

Ihan siinä ulkona viileästä säästä huolimatta Otaniemen hyvä fiilis sai hymyilemään. Kohtasin ihania PT-fukseja, jotka innokkaasti odottelivat jo fuksiwappua. Keskusteltiin myös kohtuuhintaisista asunnoista, tarvetta on Otaniemessä mutta myös lähialueilla koska eivät kaikki mahdu Otaniemeenkään. Kohtasin useita ulkomaalaisia opiskelijoita, mieleen jäi erityisesti vietnamilainen nainen, joka oli innoissaan että sai nyt ensi kertaa Suomessa äänestää, mutta myös siitä kuin demokraattinen maa Suomi on. Tuolloin en voinut olla mainitsematta, ylpeyttä äänessä, että niin, Suomihan on ensimmäisten maiden joukossa sallinut äänioikeuden myös naisille. Otaniemen kohtaamisista eniten jäi mieleen kohteliaisuus ja ystävällisyys. Suomalaiset nuoretko eivät osaa käyttäytyä? Ja pah. Kuultiin ehdokaskollega Heidin kanssa todella kohteliaita kiitoksia ja ei-kiitoksia. Todella harva käveli sanomatta mitään ohi.

Otaniemi on mun opiskeluajoista muuttunut todella paljon. Pohjois-Euroopan suurin ja merkittävin innovaatio- ja teknologiakeskittymä kasvaa ja kukoistaa. Toivottavasti näin myös tulevaisuudessa!

(Kuva yksityiskohta Otaniemestä muutaman vuoden takaa)

Kaikki lähtee arvostuksesta – tai sen puutteesta

Työssäni olen päässyt kurkistamaan usean organisaation sisään: päätöksentekoon, vuorovaikutuksiin, rooleihin. Olen alkanut pohtia, mikä se on se kaiken alku ja juuri, mistä se hyvä fiilis työporukkaan syntyy. Kun asiat menee päin Prinkkalaa niin mieluusti syytetään jotakuta muuta, se kuuluisa “joku muu” pilaa aina kaiken, itsellä ei ole mitään osaa eikä arpaa ikinä mihinkään. Vähän kärjistän, mutta kun se asia on nyt vaan niin että jokainen voi vaikuttaa yhteisöjensä (työssä, perheessä, harrastuksissa jne) hyvinvointiin, myös minä ja sinä.

Ihminen on sillä lailla hassu eläin, että positiivinen palaute saa suurimman osan meistä sellaiseen vireeseen että motivaatio paranee, tulee parempi fiilis. Epäonnistumisenkin hetkellä sopivasti lausutut sanat antavat uskoa siihen, että maailma ei romahda yhden vastoinkäymisen myötä, sitten kuitenkaan. Arvostuksen osoittaminen voi aukaista lukkoja toisessa, voi syntyä sellainen luottamuksen ilmapiiri, että uusille asioille hedelmällinen maaperä syntyy kuin itsestään. Se, että jossain asiassa mokaa ei tarkoita että on ihan kelvoton yksilö, vaan jokaisesta löytyy arvostettavia asioita, ihan jokaisesta.

Toisten ihmisten arvostaminen on minun mielestäni hyviin käytöstapoihin verrattava asia. Se, että toista arvostaa ei ole keneltäkään pois, ei ole mitään alistumista ja toisen toimintatapojen tai ajatusten hyväksymistä. Se on enemmänkin tosiasioiden hyväksymistä: että tuolla toisella on tuollaiset ajatukset ja ne ovat ihan sallittuja ja “oikeita” ajatuksia siinä missä muutkin ja muidenkin. Arvostamisella ei siis tarvitse arvottaa vaan oikeastaan vain vastaanottaa. Ei tarvitse arvostella tai arvioida, ei reflektoida tai tuomita. Ei välttämättä tarvitse sanoa edes mitään, joskus se että toinen ihminen kuuntelee on riittävää arvostamista.

Uudenvuodenlupausta pohtiessani, päätin keskittyä arvostamiseen. Arvostan sitä mitä minulla on, mitä ympärilläni on, arvostan muita ihmisiä ja heidän mielipiteitään. Koska jokaisen ihmisen ja teon takana on tarina, ehkä useampia, joista me emme aina ihan kaikkea tiedäkään. Yleensä jokaisella meistä on joku syy toimintaamme ja ajatuksiimme, on syitä jotka eivät muille kuulu, eikä sillä syyllä ole niin väliä, koska jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa ja ajatuksiinsa. Ihan jokaisella.

Arvostuksen puute taas saa meidät kaivautumaan syvemmälle puolustusasemiin, ei aukene keskusteluyhteys eikä mikään muukaan, kommunikointi vaikeutuu merkittävästi jos alussa lähdetään arvostamattomuuden kelirikkoiselle taipaleelle.

Frank Pappa (lepää rauhassa Heimo “Holle” Holopainen) sanoi TV:ssä aikoinaan “Kosketelkaa toisianne!”. Minusta nyt voisi sanoa “Arvostakaa toisianne”. Kuunteleminen on se ensimmäinen askel, toinen voisi olla “älä tuomitse, ainakaan heti”.

Jatkan tästä aiheesta tulevissa kirjoituksissa, koska arvostamiseen liittyy väkevästi myös päätöksenteko ja kaikenlainen vaikuttaminen yleensä. Yhdessä olemme enemmän ja saamme asioita aikaiseksi, mutta ne keinot millä yhdessätekemistä saadaan tapahtumaan, ne on pahasti hukassa populismin ja vastakkainasettelun hullussa maailmassa.

Tavoitteena parempi arki – Ehdokkaana nro 439 HOK-Elannon vaaleissa

Arjen vaikuttaja on nyt liikkeellä tositarkoituksella ja tärkeällä asialla. Huhtikuussa 2016 eli ihan kohtsillään on HOK-Elannon vaalit, joissa valitaan edustajistoon 60 henkilöä.

Yleisenä tavoitteena on asiakasystävällinen, edullinen ja avoin toiminta, minua erityisesti kiehtoo kestävän liiketoiminnan mahdollisuudet ja kokeilukulttuurin tuominen HOK-Elannon toimintaan. Yrityksen tärkein voimavara on sen parissa toimivat ihmiset, niin työntekijät, tuottajat kuin asiakkaat. Ei ole olemassa mitään organisaatiota tai toimintoa jota ei ihminen voisi ohjata, siksi minusta olisi tärkeää antaa ihmisten äänen kuulua paremmin HOK-Elannon toimintaa kehitettäessä. Millainen on Sinun HOK-Elantosi?

Minun ajatuksiani voit lukea lisää vaalikoneen puolelta, sen ja muun tärkeän vaaleja koskevan infon löydät helpoiten osoitteessa osuuskauppavaalit.fi/hok-elanto

Jos haluat keskustella kanssani lisää tai olisiko sinulla joku teema, josta haluaisit minun kirjoittavan, niin otathan rohkeasti yhteyttä. Minut tavoitat sähköpostitse osoitteesta: elina@elinawanne.fi tai Facebookista.

 

-Elina

Kokoomus-Uusimaa nro 439

elinaw