Se ensimmäinen
Tästä se lähtee. Omien ajatusten julkinen ilmaisukanava on auki. Sivut on nyt lähinnä vaiheessa mutta vähitellen, askel kerrallaan. Niinhän minä työssäkin ajattelen: ei se kissakaan sitä valasta yhtenä suupalana.
Kirjailen tänne ajatuksiani laajasti elämästä, työstä, perheestä, harrastamisesta, luonnosta, joskus hyvästä ruuastakin. Olen äiti, korkeakoulutettu, laulaja, vaikuttaja, koiranomistaja, harrastusohjaaja, luontoihminen, toiminnannainen, yksinhuoltaja… Nautin elämästäni juuri sellaisena kuin se on. Ja uskon siihen, että pystyn itse vaikuttamaan tulevaisuuteeni, ja lasteni tulevaisuuteen. Espoolainen olen ollut vuodesta 1985.
Tänään illalla laitoin lapsille ruokaa, tai lämmitin, äitini tekemää burgundinpataa ja jälkiruuaksi tyttäreni teki smoothien. Padan liha oli metsässä vapaana juossutta riistaa, hirveä, minulle tutuista maisemista, ja samoista maisemista oli padan sienetkin. Smoothiessa taas maistui metsämansikka, jota olemme saaneet äitini kanssa poimittua mökkimme läheiseltä hakkuuaukolta ihan pakastettavaksi muutamana kesänä. Puhdasta ruokaa Suomesta!
Tästä inspiroituneena täytyy pian jo aloittaa kasvimaan suunnittelu. Kyllä se jonkinasteinen omavaraisuus olisi hieno juttu, erityisesti juuresten ja vihannesten puolella on vielä paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. Ja kesä, pian kesä on täällä.